Viimeinen tehtävä \o/ 03.05.2009

Kriisiviestintä

 

Kukaan ei toivo tapahtumassaan tilannetta, jossa joudutaan käyttämään kriisiviestintää. Joskus semmoisilta tilanteilta kuitenkaan ei voi välttyä ja silloin pitää tietää, mitä kuuluu tehdä. Viesti onnettomuudesta tai tapaturmasta tapahtuman aikana lähtee välittömästi leviämään huhuna yleisöstä tai tietämättömiltä henkilöstön jäseniltä ulkomaailmaan ja silloin tulee toimia nopeasti. Joidenkin laskelmien mukaan huhumyllyn liikkeelle lähdössä kestää keskimäärin 23 sekuntia (Timo Parkkola, Kulttuurituottajan tiedotusopas, s.98), joten toimintatapojen ja tiedotuskanavien tulee olla nopeita. Normaalit viestintäreitit eivät äkillisessä tilanteessa ole enää tarpeeksi tehokkaita. Asiasta huonosti tiedottaminen ja salailu ovat suurin virhe kriisitilanteessa.

Kriisitilanteiden varalle tehty tiedotussuunnitelma ei ole yhtään liian pessimistisesti ajateltua. Tapahtumassa ihmisten loukkaantuminen heidän mennessään esimerkiksi tutkimaan uteliaina tapaturmapaikkaa, leviävät huhut ja mahdollisesti lehdistön suuret kysymykset lööpeissä ovat paljon pahempaa, kuin ennakoitu ja suunniteltu toiminta kriisitilanteessa.

Kielellisesti kriisiviestinnän tulee olla yksinkertaista ja nopeasti ymmärrettävää. Hienot sanamuodot voi jättää suosiolla pois ja keskittyä asian sisältöön. Huhut tulee saada pysäytettyä välittömästi ja mahdollisessa kriisitilanteessa myös kaikki tapaturmapaikan lähettyvillä olevat ihmiset turvaan. Viestinnällä tulee olla selkeä tavoite. Tavoitteellisuus tulee näkyä koko järjestäjäporukassa ja sisäisen viestinnän tulee toimia, jotta yleisöä voidaan tiedottaa todenmukaisesti ja varmasti tuoreella tiedolla.

Yleisöä ja tapahtuman kulkua kaikin puolin tulee seurata mahdollisen kriisitilanteen ennakoimiseksi. Mikäli kriisin merkkejä on ilmassa, tiedotusvastaavien tulisi miettiä, kuinka paljon täytyy tiedottaa, minkälaista tietoa ja kuinka pitkälle huhu mahdollisesta kriisistä on jo levinnyt. Tarve tiedottaa luonnollisesti riippuu vahingon laadusta ja laajuudesta. Mikäli tiedottaminen onnettomuudesta tai muusta kriisistä päätetään aloittaa, silloin myös myönnetään yleisölle kriisin olemassaolo. Tämäkin tulee ottaa vakavasti huomioon. Kriisin vakavuus pitää miettiä ja tutkia tilannetta ennen tiedottamista ja jälkeen tiedottamisen, onko kriisiviestinnän aloittamisen paikka nyt, vai yritetäänkö tilannetta selvittää vielä ennen, kuin myönnetään kriisin olevan täällä.

Kriisiviestintää suunniteltaessa tai vahingon sattuessa tulee miettiä, ketkä kriisistä jo tietävät. Viestittäessä kriisistä painitaan eräänlaisella pelikentällä, jossa tulee ottaa huomioon monenlaisia asioita. Se, kenelle viestitään, on tärkeä asia. Tiedotuksen laajuus ja ajoitus ovat tarkasti mietittäviä asioita. Ylittääkö kriisi uutiskynnyksen vai tiedotetaanko paikallisesti? Resursseja on turha hukata liian laajaan tiedottamiseen. Kuitenkin kaikkien asianomaisten tulee tietää kriisistä. Ajoitus taas on oltava oikea ja oikeassa kriisitilanteessa tulee tiedottaa niin pian kuin mahdollista.

Ei ole olemassa kaikkiin kriiseihin sopivaa toimintatapaa, vaan jokainen kriisi on yksilöllinen ja siinä tulee toimia tilanteen mukaan. Tilanteesta riippuen tulisi pohtia, kuka antaa luvan käynnistää kriisiviestintä, ketkä saavat antaa tilanteesta lausuntoja, kuka kontrolloi, ettei julkisuuteen pääse ristiriitaisia lausuntoja, koska annetaan ensimmäinen lausunto, tiedotuksen kohderyhmät ja miten tiedotus järjestetään. Perusasiat ovat tässä, mutta silti jokainen kriisi itsessään vaatii tarkastelua ennen kuin viestintä käynnistetään.

Kun luodaan kriisiviestintäsuunnitelma, tulee ennakoida lähes kaikki mahdolliset kriisitilanteet. Kaikilla tulisi olla erilainen ja juuri siihen tiettyyn kriisiin oikea toimintasuunnitelma. Esimerkiksi festivaaleilla juontajan kautta tiedottaminen on yksi hyvä keino tiedottaa yleisöä, joka on onnettomuuden sattuessa se, josta huhut lähtevät liikkeelle. Heille tulee kertoa se, mitä heidän tarvitsee kuulla ja tietää, miten tilanne muuttaa käytännön järjestelyjä. Festivaaleilla tapahtunut kriisitilanne kiinnostaa usein myös lehdistöä, jolla on hyvä järjestää tiedotustilaisuus. Pelastushenkilöstö ja viranomaiset täytyy myös informoida, jotta he tietävät kuinka toimia.

Erilaisia kriisitilanteita voisi olla esimerkiksi taloudelliset vaikeudet tai jonkin suuren artistin peruuntuminen. Yleisö on tullut katsomaan artistia ja maksanut lipun hinnan, kuinka tiedotat heille, ettei artisti saavu paikalle?  Kriisitiedottamista on hyvä ajatella etukäteen ja jopa harjoitella, jotta tilanteen sattuessa osaa olla varautunut. Myös median kriisiviestintää kannattaa harjoitella etukäteen.

Kriisitiedotteiden on luontevinta tulla tapahtuman johdolta. Tiedottaja on tietysti myös hyvä tällaisissa tilanteissa, mutta lausunnot eivät saa mennä ristiin. On annettava selkeä kuva kriisin luonteesta ja sen mahdollisista vaikutuksia tulevaisuudessa. Lausuntojen antajien täytyy pitää kirjaa antamistaan viesteistä ulospäin, jotta tilanne ei monimutkistu sen vuoksi. Tiedotuksen ensimmäinen lausunto on hyvä suunnitella valmiiksi ja sen pohjalta alkaa kehittää viestintää pitemmälle. Kaikkien tietoa tarvitsevien tulisi tietää, mitä tapahtuu, miten tilanne muuttuu ja että kriisin poistamiseksi on alettu tehdä töitä.

Sisäisen viestinnän tärkeys nousee arvoon arvaamattomaan silloin, kun muiltakin järjestäjiltä aletaan kysellä infoa kriisistä. Tiedotus järjestäjien sisällä täytyy hoitaa ajantasaisesti ja kaikkien tulee tietää, mitä sanoa tilanteessa, jossa esimerkiksi yleisö kyselee tietoa festivaalialueella tapahtuneesta onnettomuudesta. Tiedotusvälineet pitävät henkilöstön jokaista jäsentä asiantuntijana, joten kaikkien tulee tietää mitä kertoa eteenpäin

Kohderyhmä, jolle kriisiviestintä osoitetaan, kartoitetaan kriisin laajuuden ja luonteen perusteella. Kohderyhmiin kuuluvat kaikki, joita kriisi koskee. Myös kriisitilanteen etenemiseen vaikuttavat tahot ovat osallisia kohderyhmiin. Viime kädessä kaikki, joita asia kiinnostaa ovat kohderyhmää ja tarvitsevat luotettavalta taholta informaatiota kriisistä.

Kriisiviestintäsuunnitelmaan on hyvä liittää pelastussuunnitelma, josta löytyy kaikki tarvittavat yhteystiedot kriisitilanteen sattuessa. Myös tapahtumaa järjestävän johdon yhteystiedot tulee olla lähellä ja päivitettyjä. Toimintasuunnitelman kriisitilanteiden varalle tulee olla helposti luettavissa ja yksinkertaisessa muodossa, jotta kuka tahansa voi ymmärtää toimintaohjeet ja toimia niiden mukaisesti.

Liian innokas tiedottajan ei kuitenkaan pidä kriisitilanteessa olla, sillä se voi paisuttaa reagointia kriisiin. Kriisistä tulee tiedottaa niissä mittasuhteissa, mitkä ovat järkevät. Tämä pätee molempiin suuntiin, esimerkiksi suuren kriisin ilmetessä liian kapea tiedotus vaikuttaa salailulta ja se ei ole koskaan hyvä asia kriisitilanteissa.

Kriisitilanteen jälkeen luonnollisesti tapahtuneesta tulee keskustella. Mistä kriisi johtui, kuinka sen olisi voinut välttää ja miten kriisiviestintä hoitui. Kriisit tapahtumissa herättävät aina huomiota ja joskus niiden fiksu ja onnistunut hoitaminen voi myös olla positiivista julkisuutta tapahtuman järjestäjille. Tästä syystä toiminta kriisitilanteissa ja kriisiviestintä on asioita, joihin kannattaa panostaa. Pelkkä sähläys ja kriisin paisuttelu ristiriitaisilla lausunnoilla antaa erittäin huonon kuvan järjestävästä tahosta, joten harjoittelu kaikenlaisien kriisitilanteiden varalta on aina paikallaan.

Eeva Ojala

Lähteet

Timo Parkkola, Kulttuurituottajan tiedotusopas

4P 03.05.2009

Toisena korvaavuustehtävänä valitsin markkinoinnin kilpailukeinot -luennon.

Markkinoinnissa on olemassa omat kilpailukeinonsa asiakkaiden houkuttelemiseen. Asiakassuhteita täytyy myös pitää yllä ja kehittää. Eniten kilpailukeinoja luokitellaan käytämällä 4P-luokittelua. Product eli tuote, price eli hinta, placement eli saatavuus ja promotion eli markkinointiviestintä muodostavat käsitteen 4P. Käsitettä on tietysti myös kritisoitu, mutta silti se nähdään toimivana mallina ja perustana markkinoinnin kilpailulle. 4P toimii varsinkin silloin, kun kyseessä on halpojen massatuotteiden markkinointi.

Sisäistä ja ulkoista viestintää 03.05.2009

Pari tuntia jäi korvattavaksi markkinointikurssistani. Tutkin luentomateriaaleja ja päätin kirjoittaa päivityksen sisäisen- ja ulkoisen viestinnän dioista. Mielestäni se on hyvä kokonaisuus kerrattavaksi ja tehdä korvaavuustehtävä.

Sisäinen viestintä on tärkeä työkalu työyhteisössä. Ilman sitä mielestäni töiden aikaansaaminen ja työn tuloksen laatu laskee huomattavasti. Varsinkin tuotettaessa esimerkiksi jotain tapahtumaa kaikkien tulee puhaltaa yhteen hiileen. Sisäisen viestinnän toimivuus edesauttaa hyvän työyhteisön syntymistä ja kasassa pysymistä. Itse ollessani järjestämässä tapahtumia koko järjestäjäporukkaa on tiedotettu tärkeistä asioista ja pienimmistäkin päätöksistä. Muun muassa budjettiasiat käydään tasaisin väliajoin läpi aina, kun muutoksia syntyy. Uudet työntekijät myös perehdytetään toimeensa, jotta työnteko on tehokasta ja kannattavaa.

Jotta tapahtuman järjestämisessä olisi järkeä, siitä kannattaa kertoa yleisölle. Tällöin otetaan avuksi ulkoinen viestintä. Näitä viestintätapoja on paljon, joten täytyy valita kohderyhmälle sopivin. Lehdistö on usein kiinnostunut tapahtumista, joita järjestetään. Tiedotustilaisuuden järjestäminen on erittäin hyvä ja oikeastaan suotava tapa kertoa lehdistölle, mitä ollaan tekemässä. Sitä helpompaa on saada uutinen tapahtumastaan tiettyyn lehteen, mitä suurempi tapahtuma on ja mitä useampia ihmisiä lehden kohderyhmästä se koskettaa.

Jou 18.03.2009

Kulttuurituottaja ja tiedottamisen lainsäädäntö 

 

Kulttuurituottajan on tärkeä tietää ja tuntea tiedottamiseen liittyvää lainsäädäntöä, sillä niiden noudattamatta jättämisestä seuraa rangaistus. Tiedotuksessa ja viestinnässä on hyvä pitää mielessä kaksi asiaa: yhteisön viestinnän tulee noudattaa yhteisön periaatteita, sekä lainsäädökset tulee ottaa huomioon.

 

Vuonna 1999 voimaan tullut laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta vaikuttaa kulttuurituottajan työhön, sillä se koskee kulttuuri-, nuoriso-, opetus- ynnä muita toimia sekä kaikkea viranomaistoimintaa kulttuurin alueella. Perusperiaatteena laissa on, että kaikki asiakirjat ovat julkisia, mikäli toisin ei päätetä. Salassapitoon täytyy olla hyvät perustelut. Laki ei siis ole vain passiivista tiedon saatavilla pitämistä, vaan aktiivista tiedottamista.

 

Hyvää hallintoa sekä hallintoasioiden oikeusturvaa toteuttamassa ja edistämässä on hallintolaki. Laki säätää esimerkiksi neuvontavelvollisuudesta, viranomaisten välisestä yhteistyöstä sekä hallintoasiain käsittelyn julkisuudesta.

 

Työnantaja on velvoitettu tiedottamaan työntekijöilleen yrityksen asioista. Tästä huolta pitää yhteistoimintalainsäädäntö, joka on sisäisen viestinnän merkittävin laki. Kaikissa henkilöstöön vaikuttavissa asioissa työnantajalla on neuvotteluvelvoite. Laki säätää, että vähintään kaksi kertaa vuodessa työnantajan on tehtävä yhtenäinen selvitys yrityksen taloudellisesta tilanteesta työntekijöille. Tämä laki koskee joltain osin lähes kaikkia suomalaisia työyhteisöjä.

 

Painovapauslaki säätää vapaudesta julkaista painokirjoitusta. Painokirjoituksen määrästä ja sisällöstä on vastuu päätoimittajalla. Mikäli asiassa toimitaan väärin, voidaan toimittajasta tai painetusta materiaalista tehdä kantelu julkisen sanan neuvostolle. Painetusta väärästä tiedosta voidaan tehdä myös oikaisuvaatimus.

 

Jokaisen yksityisyyttä suojaa henkilötietolaki. Laki on edistämässä hyvää henkilötietojen käsittelytapaa. Mikäli henkilötietoja on luovutettu suoramarkkinointitarkoituksiin, siitä tulee tehdä ilmoitus. Jos kyse on molemmin puolin hyväksytystä asiakassuhteesta, ilmoitusta ei tarvitse tehdä.

 

Tekijänoikeuksia valvoo tekijänoikeuslainsäädäntö. Luodusta teoksesta saa yksin oikeudella määrätä vain teoksen tekijä. Aina, kun joku on tehnyt teoksen, eli runon, musiikkikappaleen, elokuvan, kirjan, suullisen esityksen yms., tekijänoikeuslaki turvaa oikeuden teokseen. Kopioiminen, tallentaminen tai teoksen välitys ilman lupaa muuhun kuin yksityiseen käyttöön on tekijänoikeuslain vastaista. Käyttöluvan saa ainoastaan luodun teoksen tekijältä.

 

Lakien tunteminen kulttuurituottajan työssä on tärkeää, sillä työhön olennaisesti kuuluu tiedottaminen ja markkinointi. Lisäksi jo työyhteisön hyvän hengen ylläpitämiseksi on hyvä noudattaa säädöksiä, jotka on luotu edistämään hyvää hallintoa ja suojaamaan yksityishenkilöiden tietoja tai heidän teoksiaan päätymään väärin käytetyksi.

 

——————————————————————————————————————————————–

TJ 2 16.03.2009

Tämän päivän oppimiseni perusteella voisin luonnehtia viestintästrategiaa korulauseiden täyttämäksi tekstiksi, joka vain pitää olla olemassa. Ilmeisesti sitä ei tarvitse noudattaa, vaan se pitää sisällään kapulakieltä ja kliseitä, jotka toistuvat lähes kaikissa viestintästrategioissa. Osaat tehdä yhden ja se riittää.

“Lahdessa on hyvä asua, tehdä työtä ja yrittää.“

“Raahe on myös tietotaidon, osaamisen ja  metalliteollisuuden kaupunki, joka huolehtii asukkaittensa hyvinvoinnista kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, että kaikilla kaupungin asukkailla olisi hyvä paikka asua, elää, kouluttautua, tehdä työtä ja yrittää.”

“Rääkkylässä on väljyyttä elää, asua ja yrittää.”

Tänään puhuttiin myös maineesta, niin hyvästä kuin huonostakin, ja seksijutuiksihan sekin taas meni.

Heti aamusta alkoi tiukka meiniki, kun koko luokka säpsähti luennoitsijan syvään karjahdukseen, “JUMALAUTA”. Mielestäni täysin aiheeton syy karjua opiskelijoille, jos he vain kaipaavat tarkennusta ohjeistukseen. Jos kulttuuriseminaarin materiaali on saatavissa mp3-tiedostona, miksi raportti siitä ei ole kaikille pakollinen? Kaikilla kuitenkin on materiaali työn tekemiseen käytettävissä. Vai kuuluiko koko seminaari edes markkinoinnin kurssiin? Kuten voi huomata, asiat eivät ole yhtään selviä, vaan kysymysmerkkejä on ilmoilla. Jos raportin tekeminen ei ole pakollista kurssin läpipääsyn saavuttamiseksi, miksei sitä voi vain sanoa suoraan. Kiroaminen ja turha selittely, “jos sanotaan ettei ole pakollinen niin ei sinne ketään tule, älkää sitten tehkö, niin, ihan sama se minulle on”, ei johda mihinkään ja saattaa jopa lehtorin hieman naurunalaiseksi.

Ei kulttuuriseminaarista ja raportoinnista olisi tullut tällaista “isoa juttua”, jos ohjeistus olisi kuulunut esimerkiksi jollain näistä tavoista:

- Kyllä, raportin tekeminen on pakollista, jos haluaa päästä Markkinointi ja tiedottaminen -kurssista läpi. Palautuspäivämäärä on xx.xx.
- Ei, raporttia ei tarvitse tehdä ja silti voi päästä Markkinointi ja tiedottaminen -kurssista parhaimmalla mahdollisella arvosanalla läpi
- Raportin tekeminen on vapaaehtoista ja se vaikuttaa positiivisesti kurssin arviointiin, mutta mikäli sitä ei tee, kurssista ei voi saada parasta mahdollista arvosanaa

Nämähän eivät ole siis ainoat mahdolliset tavat antaa tehtäväksi raportin kirjoittaminen kulttuuriseminaarista, mutta mielestäni näissä on sentään jotain tolkkua. Seminaari oli kiinnostava ja muistiinpanoni sieltä ovat erinomaiset, mutta ihan vain kapinoidakseni osoitan mieltä huonoja tehtävänantoja kohtaan enkä ehkä kirjoita koko raporttia. On tässä kurssissa yöhön asti tehtävää ilman mitään seminaariraporttejakin.

JUMALAUTA.

Viikko 10 07.03.2009

Pikku hiljaa sitä alkaa hyytymään, kun yrittää painaa hommia enemmän, kuin kroppa kestää. Henkilökohtaisesti olen huolissani itsestäni. Hieman. Helpotan elämistäni kirjoittamalla yhden blogipäivityksen viikosta 10.

Tiedottamisen opetus on aloitettu mielestäni  melko monimutkaisesti. Tai sitten olen ymmärtänyt jotain väärin, mutta en usko. Vihkossani on muistiinpanoja, joissa on hyppäyksiä asiasta toiseen ja taas takaisin. Jotkut power point -esityksen diat ovat jääneet kesken, kun ollaankin menty eteenpäin ja asia on vaihtunut vaihteeksi seuraavaan. Joojoo, tiedän, power point -esitykset tulevat HumakProhon, mutta rehellisesti sanoen, kuinka moni niitä OIKEASTI sieltä lukee? Itse en juurikaan. Jos saisin valita, kirjoittaisin asiat mielummin luennolla vihkooni ja muistaisin ne ehkä myös seuraavana päivänä. Ja olen laiska, en jaksa aloittaa koulusta klo 17 kotiuduttuani enää uudelleen tiedottamisen muistiinpanoja. Blogikin pitäisi päivittää. HUH sanon minä.

Pidin luennosta, jolla käytiin läpi tiedotustilaisuuden järjestämistä, sen koollekutsumista ja etenemistä. Tunnilla nähtiin johdonmukainen power point -esitys sekä keskustelu eikä opettajan puhekaan rönsyillyt (liikaa).

Ehkä vaadin joskus liiallistakin johdonmukaisuutta humanistiselta koululta, mutta itse opin asiat parhaiten loogisesti läpi käytynä. Esimerkitkin ovat erittäin havainnollistavia ja mielenkiintoisia, mutta joskus minua kiinnostaisi kuulla esimerkkejä muustakin, kuin Aboa Vetus & Ars Novasta. Ehkä jostain musiikkitapahtumasta, festivaalista tai muusta? Ihan mistä tahansa muusta.

Olen hieman täynnä markkinointia. Ja tapahtuman tuottamista. Kaikkea. Henkilökohtaisista ahdistuksista ja stressistä voin tietysti syyttää vain itseäni, mutta syytän silti yhteiskuntaa. Pakko tehdä töitä, jotta voi elää ja käydä koulussa, jotta joskus voisi käydä taas töissä ja ohessa ehkä myös elää. Ja kun lama tulee, töitä on otettava sieltä mistä irtoaa. Ja kun alan töihin piti kesätöihinkin mennä, tietäähän sen, että vaikka palkkaa maksetaan kesäkuusta elokuuhun, töitä täytyy painaa kovasti jo tammikuusta lähtien. Suhteeni painottuvat tällä hetkellä Pohjois-Pohjanmaalle, joten VR nettoaa minusta kiitettävästi. Onneksi olkoon päätoimitsija Ojala.

En tiedä, onko tämä enää sen arvoista.

Kirjoittamista, kirjoittamista ja vielä vähän kirjoittamista 01.03.2009

Keskiviikkona ja perjantaina olemme tehneet markkinointisuunnitelmaa. Kansilehti, yritysesittely ja toimintaympäristö ovat mielestäni jo lähes valmiit, enää tarvitsee täydentää hieman osiota, jossa kerrotaan itse Tarmo Maarosesta. Markkinointistrategioita tulee myös vielä hieman hioa. Perjantaina lisäilimme suunnitelmaan jo kuviakin, joita napsin haastattelun lopussa lasistudiolla. Niitä täytyy ehkä vielä hieman järjestellä uudelleen, mutta parhaat on jo valikoitu. Tässä muutama.

Huomenna alkaa tiedottaminen, mutta jossain välissä meidän täytyy vielä tehdä markkinointisuunnitelma loppuun. Ehkä huomenna.

o/

Oikea markkinointisuunnitelma! 24.02.2009

Perjantaina 13. päivä kävimme tutustumassa Fiskarssissa Lasistudio Bianco Blu Oy:n toimintaan. Reissu oli tosi kiva ja antoisa. Haastateltava Tarmo Maaronenkin oli mahtava tyyppi. Tätä enemmän!

Kerättyjen tetojen pohjalta yritimme aloittaa loman jälkeisenä maanantaina markkinointisuunnitelmaa Maarosen yritykselle. Loman jälkeisenä ja maanantaina ei ole kovin hyvä yhdistelmä, mutta saimme yrityskuvasta aikaan sen verran hyvän, että sen kehtasi lukea luokalle jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Toimintaympäristön teksti jäi lyhyeksi, mutta oli se kellokin silloin jo yli kolmen. Ajatus alkoi jumittua noin kaksi tuntia ruokailun jälkeen.

Minusta konkreettinen, ihan oikean markkinointisuunnitelman teko on mielenkiintoista. Vaikka tietotaito ei ole ehkä huipussaan, tekemällä oppii!

Huomiseen o/

“Jotta saatte rahat kasaan, joudutte myymään itseänne” 12.02.2009

Keskiviikkona myyntiluennolla oli hulvatonta. Petrikin ehkä huomasi sen, anteeksi.

Ainahan sitä puhutaan, että kohderyhmä sitä ja asiakaskanavat tätä, tuotteistaminen ja asiakasanalyysi plaa. Joo, Petrin lavatanssit vasta hieman avasi ainakin minulle asiaa oikeasti. Ne asiat on oikeasti tärkeitä ja niillä on merkitystä. Melko paljon asioista tuntui tulleen jo markkinointi- ja sponsoriluennolla käsiteltyä, mutta kertaushan on opintojen äiti.

Parasta luennolla oli myyntiä käsittelevä sarjakuvakirja. Ajattelin itseasiassa lainata sen ehkä itsellenikin, sillä en kerennyt kuin hieman selata sitä. Ehkä  tunnin hulvattomuus johtui osaksi myös siitä kirjasta.

Tai ehkä se on se itsenäinen verkkokurssiviikko, mikä hieman kolkuttelee jo ovella.

Kulttuurimarkkinointi ja sponsorointi 09.02.2009

Tänään tykkäsin meidän luennoista. Minulla oli suunnitelmia jo kello neljäksi ja ajattelin, että lähden kesken päivän koulusta, mutta päätin silti jäädä. Asia oli mielenkiintoiseen pakettiin puristettua ja hyvin havainnollisesti esitettyä. Jee.

Ensi kesänä toimin Raahessa järjestettävän Sulatto-tapahtuman projektipäällikkönä. Sulatto järjestetään kaupungin tuella ja sponsoriavustuksilla. Markkinointikanavatkin ovat olleet melko laajat, mutta kuten tänään luennolla kuulimme, aina pitäisi keksiä jotain uutta ja yllättävää yleisön kiinnostuksen herättäjäksi. Sissimarkkinointi-osuudesta sain muutamia ideoita, joita yritän käyttää ensi kesän tapahtumamme markkinoinnissa. Perinteisen posterimainonnan uudistuskaan ei olisi pahasta, ehkä julisteesta voisi yrittää saada enemmän ajatuksia herättävän samoin keinoin, kuin esimerkiksi seteli-flyerissä, balettikoulu-mainoksessa tai lemmikit turkiksiksi -mainoksessa. Tietysti rajansa kaikella, mutta mieleenpainuvan kuitenkin.

Sponsoriasiat ovat minulle mielestäni melko tuttuja. Viime kesän tapahtumamme sai Raahen paikallisilta yrityksiltä ja yhteisöiltä yli 8000 euroa sponsorirahaa, mikä on mielestäni täysin nuorten hankkimana paljon. Avustajamme ovat erittäin kirjavaa sakkia, siksipä mietin hieman luennon aikana, että miksi Teboil olisi huono sponsori AV&AN:lle? Omien kokemuksieni pohjalta ajattelen asiaa siltä kannalta, että sponsoreihin yhteyttä otettaessa aluksi mietitään, miksi juuri tämä yritys tai yhteisö alkaisi meidän kanssa yhteistyöhön. Tapahtuman rahoittajahan se tapahtuman mainosarvon itselleen puntaroi, tapahtuman järjestäjän ei kannata lähteä etukäteen karsimaan rahoittajia, kyllä rahoittajat hoitavat sen puolen. Jos yhteistyösopimus saadaan sovittua, sehän on hyvä asia. Jos tämä kyseinen öljy-yhtiö näkee yhteistyösopimuksen itselleen järkeväksi ja lahjoittaa suuren summan kahisevaa näkyvyyttä vastaan, en näe siinä mitään pahaa. Miksi Aboa Vetus & Ars Novan silloinen näyttelymainos piti vääntää Teboilin väreihin, jos Pelkkää Roskaa -näyttelyn mainontaakaan ei oltu väritetty L&T:n väreihin?

Meidän kohderyhmältään 12-18-vuotiaiden tapahtumaa sponsoroi mm. Osuuspankki, Ruukki, Raahen Tili- ja Atk-palvelu, Raahen Rouvasväensäätiö, Lähivakuutus ja vastaavat. Jos  mielestään tukevat hyvää asiaa, hyvä niin. Molemminpuolinen tyytyväisyys on mielestäni tärkein. Ja meille kyllä raha kelpaa.

En sen suuremmin avaa seuraavaa luennoitsijan lausahdusta, mutta hieman mielenkiintoinen se minusta oli.

“Älkää nyt tyhmät tehkö ilmaiseksi.“

Ottaen huomioon, että Raahessa joka vuosi on enemmän ja enemmän kiinnostuneita nuoria järjestämään yli 2000 kävijän yleisötapahtuman pelkästään ruokapalkalla, tämä lausahdus oli vähintäänkin kiinnostava. Ehkä olemme vain erittäin ainutlaatuisia sissejä. Itse olen tehnyt tapahtumaa viisi vuotta ja ensi kesänä itselleni ensimmäistä kertaa, tapahtuman historiassa järjestyksessään toisena palkattuna työntekijänä. Ja ei, en saa sponsorisopimuksista bonusta. Tyhmä mikä tyhmä, kai.

Kokonaisuudessaan tämän päivän luennot olivat antoisia ja sain niistä paljon ideoita omaan toimintaani. Kiitos siitä.